This blog "The secret of BM to be uncovered" is for time being available only in Finnish.
Maahan saatiin eilen 82 idänsillikkään toukkaa Venäjältä. Ne ovat peräisin naaraasta, joka löytyi Siperiasta, Chitan provinssista, Chara-joen laaksosta joskus noin kuukausi sitten. Naaras muni noin 100 munaa. Tuhannen kilometrin automatkan jälkeen toukat saatiin Chitaan ja ne kuoriutuivat 15. heinäkuuta. Ne toimitettiin lentoteitse Pietariin 31. heinäkuuta. Toukat, jotka olivat juuri siirtymässä 3. vaiheeseen on nyt jaettu kokeneille kasvattajille eri puolilla Suomea. Tavoite on saada niistä pysyvä kasvatuksessa oleva populaatio, jota voidaan käyttää lajin salaisten elintapojen selvittämiseen ja lajin suojeluun.
Vähän historiikkia: Olen jahdannut lajia aarnimetsissä Suomessa ja Karjalassa jo 1970-luvulta asti. Tämä hanke sai kuitenkin varsinaisesti alkunsa, kun kuulin ensi kerran Lieksan löydöstä Meksikossa järjestetyssä GBIF-verkoston kokouksessa 50-vuotispäivänäni huhtikuussa 2004. Tarjosin aamupalalla samppanjaa paikalla olijoille. Paikalle tullut Suomen edustaja Juhani Lokki sitten kertoi ”oletko sinä Hannu kuullut, että idänsiilikäs on löydetty taas Suomesta. Se oli äsken perhosseurassa ja siitä oli Hesarissakin?” Meinasin pudota tuolilta, kun olin nauttinut niin vähän samppanjaa. Ajattelin, että nyt se lajin salaisuus selviää.
Mutta huolimatta kovasta laukkomisesta Lieksassa laji pysytteli piilossa. Silloin ajattelin, että on sitten lähdettävä Siperiaan oppia saamaan. Parin eri tahoille tehdyn turhan rahoitushakemuksen jälkeen Ella ja Georg Ehrnroothin säätiö myönsi apurahan lajin salaisuuksien selvittämiseksi tällä tavoin. Apuraha oli kuitenkin pieni, ja ajattelin, että on hyödytöntä lähteä sinne itse harharetkelle, vaan laitetaan etsintäkuulutus venäläisille tutkijoille. Venäjän johtava arctiiditutkija Vladimir Dubatolov lupasi auttaa. Kesällä 2010 ei tullut tulosta, mutta 2011 alkoi tapahtua. Olin juuri palannut neljänneltä retkeltäni Kuhmoon, missä olimmekin ehkä viisastuneet lajin elintavoista, mutta jäljet olivat taas kadonneet. Olinkin jo heittänyt pyyhkeen kehään tältä vuodelta ja luvannut vaimolle viettää lopun kesäloman ”asiallisesti”. Sitten 7. heinäkuuta 2011 odotti mailissa jännittävä tieto Charan löydöstä. Logistinen operaatio toukkien saamiseksi Suomeen ei ollut ihan helppo ja vei kolme viikkoa. Viimeiset toukat toimitettiin tänään Reima Leinoselle – puolestaan hänen 50-vuotispäivänään! Onnea menestävälle miehelle!
Mikäli kasvatukset ovat onnekkaita, meillä on tulevina kesinä käytettävissä naaraita houkuttelemaan ja feromonipreparaatti. Voidaan selvittää esiintyykö laji edelleen vanhoilla löytöpaikoillaan ja kuinka laajasti yleensä ottaen. Lajin levinneisyyskartassa olevia valkoisia aukkoja Arkangelissa, Komissa ja Taalainmaalla voidaan täyttää. Uskon että yllätyksiä on tiedossa, sillä niin piileskelevä laji on kyseessä. Perhosharrastajien ehdotuksia tehtävistä kokeista olisi kiva saada tälle palstalle.
Mikäli kasvatukset onnistuvat, hankkeeseen tarvitaan lisää vapaaehtoisia ”houkuttelijoita” ja kasvattajia ja periaatteessa kaikki asiansa osaavat perhostutkijat tulevat kyseeseen apujoukkoina. Tästä lisää myöhemmin.
Varovaisuus on kuitenkin tarpeen. Hankkeen tarkoitus ei ole täyttää kokoelmia idänsiilikkäillä, vaan selvittää lajin suojelubiologiaa. Periaatteessa kaikki hankkeessa tuotetut tai houkutellut yksilöt päätyvät aikanaan julkisiin kokoelmiin. Yhdelle paikalle ei saa tuoda liikaa feromonien lähteitä ja merkitsemisen jälkeen kaikki houkutellut koiraat – paitsi se lisääntymään pääsevä ”onnekas” – vapautetaan takaisin lentoon seuraavalla houkuttelupaikalla mahdollisesti havaittavaksi (ns. mark-and-release tutkimus). Ja siperialaisia geenejä ei saa päästää Euroopan luontoon. Venäläisten kanssa tehty sopimus seuraa sikäläisiä säädöksiä. Chitan provinssissa on kielletty idänsiilikkään yksilöiden vastikkeellinen luovuttaminen, mikä velvoittaa myös hankettamme.
Kommentit tähän plokiin ovat tervetulleita. Lisää plokeja on tulossa kasvattajilta ja tutkijoilta.
Hannu Saarenmaa 2.8.2011
Add new comment